Have you ever made a really big mistake? No ainakin Eddie Murphy on tehnyt niin suuren erehdyksen, ettei suurempaa pahemmin voi enää tehdä elokuvayhteydessä. Norbit menee historiaa esimerkkinä miten elokuvaa ei tule tehdä. Sinne meni muutama tunti ihan hukkaan.  
 
 
Norbit on nörtti joka vauvana jätetään aasialaisen pizzeria/lastenkoti-omistajan rappusille. Norbitia kiusataan ja muilutetaan tavan takaa kunnes pelastuksen enkelinä paikalle saapuu Rasputia, lihava ja erinomaisen ilkeä tyttö. Ajan mukaan tytöstä tulee lihavampi ja entistä ilkeämpi nainen ja ghettotavoillaan hän pakottaa Norbitin naimisiin kanssaan. Avioliittoa seuraa Rasputian kolme gangsteriveljeä ja Norbit on kohta orja ilman omaa tahtoa. Pikkupokana Norbit ihastui lastenkodissa Kate nimiseen tyttöön, mutta Kate adoptoitiin muualle ja Norbit jäi Rasputian valtaan. Nyt Norbit on mies, orja ja tavallisen höntti tyyppi ja Kate tulee takaisin kaupunkiin. Katen haaveena on jatkaa lastenkodin olemassaoloa, mutta Rasputian älyvapaat veljekset haluavat tehdä paikasta strippibaarin. Katen kavala, tuleva aviomies on myös palikkana pelissä ja mokoman ajatukset pyörivät rahassa, ei hyväntekeväisyydessä.  
 
 
Koko elokuva on yhtä lihavuusvitsiä. Eddie Murphy näyttää miten monipuolinen hän on esittäessään Norbitia, Rasputiaa ja vanhaa kiinalaista miestä. Koomikkona mies on lahjakas, mutta käsikirjoittajana yhdessä veljensä kanssa ja tuottajana hänellä ei ole aavistustakaan miten hyvää elokuvaa luodaan. Norbit on kammotavan huono eikä Thandie Newtonin kaunis naama tai Terry Crewessin komiikka autan lainkaan. Musta asennedialogi ei paranna asiaa eikä läskivitsien toistaminen ole lankaan hauskaa. Elokuva mätänee molemmista päistään ja minä en tosissani nauranut kertaakaan. Rakastan järjetöntä huumoria, esimerkiksi Dumb & Dumber tai Monty Pythonin Hullua Maailmaa mutta Norbit on mitäänsanomaton, lapsiystävällinen kummajainen jonka tilannekomiikalle kakarat voivat nauraa, mutta jonka arvot ovat kyseenalaisia.  
 
 
En halua moralisoida. Viihde on viihdettä ja minulla ei koskaan ole ollut ongelmaa kuunnella tai kertoa läski-, rotu- tai seksivitsejä, mutta aikansa kutakin. Norbitissa kaikki huumori kaikuu kuuroille korville. Murphyn eri osat ovat loistavia, mutta käsikirjoitus haisee sialle ja ohjaus on kuin joku ala-asteen heikkolahjaisin oppilas olisi ollut elokuvan ruorissa. Kunnon komediasta ei näy jälkeäkään. Olkoon tämä tragikoominen muistutus siitä, että Murphylle ennakoitiin Oscaria osastaan Dreamgirlsin roolistaan ja maineikas ääni Shrek-elokuvista on muistamisen arvoinen. Eddie Murphyllä on harvinainen lahja mutta aina kun hän itse saa valtaa elokuvassaan, hän nähtävästi sabotoi lopputuloksen kerrasta poikki. Muistamme kauhulla, negatiivisesti käytettynä, A Vampire in Brooklyn, Pluto Nash, Holy Man ja Metro. Oikein hirvittää! 
 
 
Norbitin kuva on hyvä. Videotykillä kankaalle ja ei pahaa sanaa suustaan saa vaikka elokuva itsessään on todellinen pohjanoteeraus. Tekisi mieleni antaa kuvalle ja äänelle pohjalukemat jotta elokuvan keskiarvo olisi nolla, mutta olkoon. Ja musiikki, joka yllättää loistavuudellaan, on suuri vastakohta elokuvan sisällölle ja, jos mahdollista, antaa hieman anteeksi typerälle tarinalle. Bonuspuolella ei suuria yllätyksiä löydy mutta poistettuja kohtauksia ja meikkisalaisuuksia löytyy kiinnostuneille.  
 
 
Makuasia. Siihen lopputulokseen tulemme jokaisen arvostelun jälkeen. En missään tapauksessa odottanut korkealaatuista komediaa, mutta odotin kuitenkin reaktiota joka ei olisi niin negatiivinen. En ole huumorintajuton, mutta mielestäni Norbit tarjoaa yleisölleen halvinta mahdollista pilaa, surkeasti ohjattuna ja niin tekopyhänä, etten hyvällä omatunnolla voi suositella teosta kenellekään! 
 
© Janne Ahlgren, filmjanne(at)hotmail.com