Kun sain postilaatikkooni ensimmäisen elokuvan, jonka Discshopille arvostelen, ihmettelin josko kyseessä oli pila tai testi: "Montakohan filmiä Karjalainen arvostelee meille?" naureskelivat vakioarvostelijapari arvatenkin. Kehut kansiossa ja Ruotsin sensuurin topattua elokuvan näytännöt kahdesti (minulla on ruotsalainen kopio), asia joka saa huomiota kansitekstissä, pistää arveluttamaan. Mainoskikkoja kun tahtovat olla nämä erikoismaininnat. Tutkin kuitenkin elokuvan taustaa ja se on maailmalla kaikesta huolimatta melkoisen arvostettu leffa ja The Inglorious Bastardsilla on, jos ei muuta, mahtavan tukeva fanijoukko tukemassa sen kasvavaa suosiota. Nämä asiat päässäni aloitin katselemisen ja ihmettelin mitä tulemaan pitää?  
 
 
The Inglorious Bastards on ryhmä sotarikollisia, rosvoja ja murhaajia jotka vankikuljetuksen aikana Toisen Maailmansodan Saksassa onnistuvat karkaamaan. Ruotsalainen Bo Svensson ja rutinoitu Fred Williamson heiluvat ryhmän näkyvimpinä hahmoina. He varastavat kuorma-auton ja sakemannit kannoilla paetaan pisin valtakuntaa tapahtumarikkain seurauksin. Matkallaan pakoon he tapaavat myös ryhmän saksalaisia sotilaita, mutta univormujen alta löytyykin amerikkalaisia matkalla erikoistehtävään. Ja ei muuta kuin mukaan vaan ja roistojoukosta muodostuu kohta sankareita. Natsien juna pitää pysäyttää ja lasti pamauttaa roinaksi, muuten sodan kulku saattaa kääntyä hyvinkin ulkomaavoittoiseksi  
 
 
Ennen elokuvaa mietiskelin josko luottaisin omiin vaistoihini tai niihin mielipiteisiin joita fanikunta esittää varsin ponnekkaasti. The Inglorious Bastards on, varsinkin netissä, saavuttanut varsin positiivista vastaanottoa, mutta monet mielipiteet tulevat sukupolvelta jotka muistavat elokuvan ajoilta jolloin he olivat nuoria. Nostalgisia mielipiteitä piisaa pilvin pimein. Bo Svensson ja Fred Williamson olivat mukana ja Bo Svensson, Göteborgilainen korsto on varsin maineikas näyttelija ison ammeen toisella puolen. Williamson on kaveri jonka suupielessä aina roikkuu sikari. Vahvin muistoni miehestä löytyy From Dusk Till Dawn-elokuvasta jossa hänellä oli pieni, mutta karismaattinen ja kova rooli, ihan kuin tässäkin leffassa. Williamson ja Svensson lataavat jatkuvasti mahtavaa tykkidialogia ja Fredin naama on ilmeikäs ylikanttiin, varsinkin kun hän on vihainen. Suurta huumoria. 
 
 
Ollakseen näinkin vanha elokuva The Inglorious Bastards näyttää yllättävän hyvältä. Kuva on anamorfinen widescreeen, hieman harmahtava ja lähestulkoon puhdas eikä roskia pahemmin siis näy. Värit ovat haalistuneet vuosien aikana, mutta toisaalta väriskaalakin tuotannon aikana oli harmahtava. Stereoääntä tarjotaan ja tyypillistä, hieman bassoköyhää ja latteaa toistoa on luvassa.  
 
 
Extroja löytyy erilliseltä bonuslevyltä ja tavallisuuksien seassa piileksii kiinnostava haastattelu mm. De Masin kanssa, hieman elämänkertoja ja filmografioita. Ei mikään huippulaadukas extralevy, jos niin sanotaan.  
 
 
The Inglorious Bastards yllätti, siitä en pääse mihinkään. Rakastan tyylikkäitä sotaelokuvia ja tämä leffa olisi kyllä voinut olla todellinen pohjanoteeraus pahimmassa tapauksessa. Kuitenkin se on tyydyttävän hyvä, ehkäpä hieman ennalta arvattavissa oleva käsikirjoitus ja se parodioi itseään kunniakkaalla tavalla, hieman The A-Teamiä paikoittain. Hyvä kuva, okei ääni ja extroja erillisellä levyllä. Hyväksyttävää tavaraa!