Tämä voisi, jos niin haluaisin, olla elämäni helpoin arvostelu. Voisin vain kopioida koko REC-arvostelun. Tai sitten en. Amerikkalaisten tapa plagioida kohtauksia kohtausten perään on hyvin tehtyä, mutta se mikä teki REC:stä todellisen painajaisen, onnistuvat amerikkalaiset serkut levittämään ulos kuin sterilisoidun veden. Feikki on feikkiä, mutta espanjalaisten feikki on tehty oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja vielä oikeat ihmiset oikealla paikalla. Tulos oli onnistunut, itse asiassa erittäin onnistunut.  
 
Amerikkalaisilla, joille sataa enemmän mannaa taivaalta, ts. valuuttaa, on myös rahaa rakentaa kulisseja ja kutsua kehiin kokeneita näyttelijöitä. Kuten Angela Vidalina esiintyvä Jennifer Carpenter, jolla on menneisyys kauhuelokuvien maailmasta (Exorcism of Emily Rose) ja joka on Dexterin sisar samannimisessä televisiosarjassa. Quarantinessä hän on kuitenkin väärä nainen väärällä paikalla. Hän on aivan toivoton, kun verrataan alkuperäisen elokuvan esittäjään Manuela Velascoon, mutta se ei oikeastaan ole mikään ihme, sillä Velasco on oikeastikin tv-juontaja. Espanjalainen versio etenee rauhallisesti ja rentoutuneesti, kun taas amerikkalaisessa versiossa on jokainen otos merkityksellinen (makes every frame count) sormella osoittamisineen ja valmisteluineen, jotka tuntuvat teennäisiltä. Näyttelijät ovat viimeisen päälle puettuja, mutta espanjalaisten luonnollisuutta on turha etsiä, vaikka lopputulos ei mitenkään ole teatraalinen tai ulkoa opetellun omainen. Elokuvasta saa kyllä ihan hyvän fiiliksen, mutta koska siitä puuttuu se sietämätön jännitys, niin ei voi muuta kuin todeta, että amerikkalaiset ovat taas kunnostautuneet ja kopioineet vain pintaa 
 
Elokuvaa ei oikeastaan voi kutsua kopioksi, koska amerikkalaiset elokuvamaakareiden on taas kerran pitänyt syöttää nälkäisiä elokuvissa kävijöitä valmiiksi pureskellulla tavaralla, jota ovat tarjonneet kevyemmät seksuaaliset vihjailut ja rahvaanomaiset väkivaltatapahtumat. Quarantinestä on tehty mitäänsanomaton ja melko sapluunamainen kun sitä verrataan RECiin, eli oikeastaan kyseessä on loppujen lopuksi ihan eri elokuva. Voidaan sanoa, että Quarantine on enemmänkin kuin Doom. REC:ssä aiheutettiin polvia kalisuttavaa klaustrofobista paniikkia ihmisissä, jotka asuivat espanjalaisessa vuokratalossa. Todellisuudessa aiheuttivat espanjalaiset filmimaakarit sarjan yllätyksiä, joiden reaktioita sitten kuvasivat. Tämä olisi amerikkalaisille täysin mahdoton tapa kuvata elokuva, sillä joku vakuutusyhtiö tai lakimies ei ikinä antaisi lupaa kuvata sellaista, jota ei ole sopimukseen kirjoitettu. Nyt voi vaikuttaa siltä, että suhtaudun amerikkalaiseen filmiteollisuuteen hieman negatiivisesti, mutta näin ei ole asia, sillä ihailen sitä, paitsi silloin kun se kopioi toisten tuotoksia ja tekee siitä alkuperäistä huonomman.  
 
Quarantinessä minua ärsyttää eniten Jennifer Carpenter, joka ylinäyttelee hysteeristä tv-kuuluttajaa. Hän ei vaikuta rentoutuneesta edes elokuvan alussa, jolloin ei mitään ole vielä tapahtunut. Hän on täysin epäuskottava, kun hän, kameramies ja heidän perässään tulevat palomiehet menevät taloon, joka on infektoitunut. REC:n Manuela Velasco ilmaisi tunteita uskottavasti, mutta Carpenter on vain hälisevä. Elokuva ei ole sen huonompi kuin monet muut "tärisevä käsi" efektillä tehdyt elokuvat, mikäli sietää amerikkalaista ylinäyttelemistä ja apinointia. 1000x parempi kuin Blair Witch Project ja yhtä paljon huonompi kuin Cloverfield. Ja REC. Cloverfield, on amerikkalainen elokuva, joka näyttää, että on mahdollista tuottaa jännitystä ilman kopiointia. Mielestäni Cloverfield ei ole kopio Godzillasta.  
 
Dvd on laadultaan oikein hyvä. Digital Videota ja muita ammattilaisjuttuja. Kuvanlaatu on riittävän hyvä aiheuttaakseen pimeässä huoneessa mukavan kauhutunnelman sellasille, jotka katsovat elokuvan kankaalta. Katsoin elokuvan 32" ruudulta ja totuus on, että tulos on parempi kankaalta katsottuna, koska jännitystä on vaikea saada aikaiseksi tv-ruudulta, vaikka kuvan laatu onkin parempi. Ääni on hieman parempi kuin kuva ja musiikin puutteen korvaavat helikopterit ja muut mahdolliset ympäristön äänet, joita tulvii eri puolelta huonetta (siis mikäli omistaa kotiteatterin). Oikein hyvä. Lisämateriaali ei ole mitään sellaista, mitä kannattaa antaa lahjaksi, koska nämä samat asiat on nähty tuhat kertaa aiemminkin.  
 
Kenelle tämä elokuva sitten on tehty? Sellaisille, jotka eivät voi sietää espanjan kieltä. Se on todellakin ainoa syy! Siinä voi tietenkin olla syytä riittävästi ja jokainen päättää itse mitä katsoo. Mikäli joutuisin itse valitsemaan, valitsisin ilman RECin, mutta minä en olekaan allerginen eurooppalaiselle elokuvalle. Quarantine tarjoaa miellyttävissä määrin toivoa ja mäiskintää, joten olkaa hyvä. Mikäli sinulla on jo REC, niin sinun ei todellakaan ole välttämätöntä nähdä Quarantine. Paitsi jos olet mielettömän utelias. 
 
© Janne Ahlgren