Viime keväänä Cannesin elokuvafestivaaleilla parhaan ohjaajan palkinnon voittanut tanskalainen Nicolas Winding Refn (Bronson, Valhalla Rising) on pystinsä ehdottomasti ansainnut. Miehen ohjaama, niin tyylillisesti kuin tarinallisestikin täydellinen Drive on nimittäin yksi viime vuoden parhaita elokuvia. Ja se toimii täydellisesti vielä toisellakin katselukerralla. 
 
Drive on intensiivinen rikosjännäri päivällä autoja rassaavasta ja stuntkuskina toimivasta, nimettömäksi jäävästä autokuskista (Ryan Gosling), joka öisin heittää kuutamokeikkaa pakoautojen kuskina. Kuskin hiljainen maailma alkaa avautua, kun hän tutustuu naapurissa asustavaan yksinhuoltajaäitiin (Carey Mulligan) ja hänen lapseensa. 
 
Kun naapurin rouvan mies (Oscar Isaac) vapautuu vankilasta, kuski sekaantuu tapahtumavyyhteen, josta poispääsy elävänä muuttuu hetki hetkeltä hankalammaksi. Syvällä sisimmässään hyväsydäminen kuski oppoaa lopulta kaulaansa myöten rikoksen suohon. 
 
Laadukas ja aina ammattitaitoinen Gosling esittää aluksi hiljaista, paikoitellen jopa autistisen oloista miestä, jonka tunne-elämä tuntuu olevan olematonta. Auttaessaan naapuriperhettä hänen hahmonsa alkaa kasvaa ja tarinan edetessä hänestä kehittyy ilmeetön antisankari, jonka edesottamuksia väkivaltaisine purskeineen seuraa sydän pamppaillen ja henki kurkussa. 
 
Goslingin suoritus on taidokkaasti hallittu ja äärimmäisen tyylikäs muutenkin tyylikkäässä elokuvassa. Aina suloinen ja sympaattinen Mulligan tukee Goslingin rajua hahmoa antaen elokuvalle kaiken toiminnan keskellä myös inhimillisemmän tarttumapinnan. 
 
Drive on suoraviivainen rikosjännäri, jonka komea visuaalinen tyyli ja siihen yhdistetty elektroninen musiikki tekevät siitä näyttävän kokonaisuuden. Drivea on tyylikkyytensä ja väkivaltaisuutensa vuoksi helppo verrata vaikkapa Quentin Tarantinon elokuviin. Refnin ohjaus on kuitenkin pienieleisempi, ultraväkivaltaisuudestaan huolimatta hillitympi ja vähemmän silmille hyppäävää huumoria sisältävä kuin Tarantinon elokuvat. 
 
Ehdottomasti yksi viime vuosien parhaita toimintapaloja! 
 
© Päivi Laajalahti